Miksi puhuminen todellakin auttaa?

Miksi puhuminen todellakin auttaa?

9. huhtikuuta vietetään sekä suomen kielen päivää, että Mikael Agricolan päivää. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen isänä, sillä hän mm. käänsi ensimmäiset painetut suomenkieliset kirjat ja loi raamatuskäännöksillään pohjan suomen kirjakielelle.

 

Agricolan päivän kunniaksi haluan nostaa esiin muutaman näkökulman siihen, mitä kielellä teemme, mitä merkityksiä sillä on ja ennen kaikkea; mitä puhuminen oikein hyödyttää!

 

Työskententelen ratkaisukeskeisenä terapeuttina ja työssäni todistan päivittäin, miten muutos ihmisen ajatteluun ja toimintaan rakentuu puhutun kielen kautta. Jos sinä kuulut niihin, joiden mielestä asiat eivät miksikään puhumalla muutu, lue tämä!

 

Puheen merkitys by Kuplia

 

Puhe rakentaa todellisuutta

 

Arkiajattelussa meillä on usein käsitys siitä, että erilaiset asiantilat ovat olemassa tietynlaisina, vain niistä kertovat kuvaukset vaihtelevat. Ajattelemme siis, että kieli heijastaa totuutta.

Kieli ei kuitenkaan ole vain väline, jolla saadaan tietoa tosiasioista. Kieli on myös tekoa ja toimintaa, sillä rakennetaan todellisuutta! Kieli ei siis ole silta todellisuuteen, se on osa sitä.

Ei ole siis ihan sama, miten kieltä käytämme: Kieli järjestää, rakentaa ja muuttaa sosiaalista todellisuutta. Onkin sanottu, että kieli on tärkein todellisuutta ylläpitäjä mekanismi. Yhteisellä kielellä pidetään yllä todellisuutta toiselle.

Keskustelu myös ylläpitää, muokkaa ja rakentaa ihmisen identiteettiä, hänen käsitystään siitä, kuka hän on. Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on siis minuuden tekemistä!

 

Roolit ja puhe by Kuplia

 

Puheen avulla annamme ihmisille erilaisia rooleja

 

Olin taannoin kylpylässä. Istuin höyrysaunassa ja ilman silmälasejani erotin lauteille saapuvan haparoivan ryhmän ihmisiä. Höyryn keskeltä kajahti naisen maanitteleva ääni: ”Matti! Lauri! Pertti! (Nimet muutettu). Ettei nyt vaan kuulkaas teitin lasit putoisi- taas. Nii, nyt tällä tavalla laitatte ne ohtalle. Näinnikkää”.

Näillä muutamalla lauseella saunaan saapuva nainen teki meille muille selväksi saapujoiden roolit: Hänen kielenkäyttönsä paljasti, että kyseessä oli kolme apua tarvitsevaa vanhusta ja heidän hoitajansa.

Tämä puheen kyky asettaa ihmisille rooleja (ns. subjektipositioita) saattaa toisaalta olla valtuuttavaa ja vapauttavaa, toisaalta ihmistä rajoittavaa. Jos esimerkiksi määrittelee aviopuolisonsa ”nalkuttavaksi”, ongelmien jatkuessa käsitys puolison nalkutuksen ja ongelmien syy-seuraussuhteista saattaa syvetä ja   se puolestaan vahvistaa uskoa siitä, että ongelmien perisyy on juuri nalkuttava puoliso, hänen vääränlainen identiteettinsä. Ei siis ongelma itse, joka saattaa olla esim. vuorovaikutustaitojen puute.

Voidaan myös aiheellisesti kysyä, miten asiakastyössä jaksamista ja asiakasmyönteisyyttä edesauttavat esim. ”hankalan asiakkaan” tai ”häirikkönuoren” leimat. Tällaiset roolit ovat siinäkin mielessä haitallisia, että ne saattavat muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi; ihmisen käyttäytyminen muuttuu odotusten mukaiseksi. Noidankehä on valmis.

Kielellä määritellyt roolit eivät ole ennaltamäärättyjä, ne tuotetaan aina sosiaalisissa tilanteissa. Saatamme huomaamattamme tulla houkutelluiksi tietynlaisiin rooleihin eli positioihin. Kun on tietoinen kielen kyvystä asettaa ihmisiä rooleihin, voi helpommin vastustaa vahingollisten roolien imua, ei anna niiden muuttua lukkiutuneiksi ansoiksi.

 

Mitä rooleja muut antavat sinulle kielen kautta esimerkiksi töissä ja kotona? Kuinka tarpeellisia ne ovat?

 

Puheen avulla asetamme myös itsemme erilaisiin rooleihin

 

On mielenkiintoista tarkkailla, miten ihmiset rakentavat kielellisesti itselleen identiteettiä ja asettuvat erilaisiin asemiin, jotka ovat tilannesidonnaisia ja täten vaihtuvia. Yksi ja sama puhuja voi kategorisoida esim. itseään useilla eri tavoilla. Näin saatetaan toimia joko tiedostamatta tai tietoisesti, kuten kylpylävierailuni toinen esimerkkinainen; innokas lomaosake- esittelyvastaava.

Esitellessään lomaosakkeita hieman liian hyökkäävään tyyliin, osoitin vetäytymisen merkkejä. Kun nousin päättäväisesti ylös, naisen puhetyylissä tapahtui muutos. Hän hymyili herttaisesti ja sanoi: ”Minullapa onkin muuten neljä lastenlasta. Pian jään lomalle ja tullaan tänne sitten suvun voimin kylpemään ja syömään jätskiä”. Myyntiä edistääkseen nainen pyrki ilmeisesti muuttamaan rooliaan hyökkäävästä myyjästä leppoisaksi mummoksi. Kaupat jäivät tekemättä, ja poistuessani tunsin selässäni katseen. En leppoisan mummon katsetta!

 

Parisuhde ja puhuminen by Kuplia

 

Puhumalla ongelmat saavat käsiteltävän muodon

 

Kun ongelmia hautoo omassa päässä, ne saavat usein valtavat mittasuhteet. Saattaa tuntua, kuin mistään ei saisi otetta, ajatukset kiertävät kiivastuvaa kehää, ongelmavyyhti kasvaa kasvamistaan.

Kun ongelmista pääsee keskustelemaan toisen ihmisen kanssa, asiat saavat muodon. Ne saattavat vaikuttaa erilaisilta, kun ne ulkoistaa hetkeksi pois omasta päästä. Etäisyys luo mahdollisuuden tarkastella uskomusten ja ajatusten paikkansapitävyyttä ja mittasuhteita. Taitavan keskustelijan kanssa ongelmat voi kääntää tavoitteiksi, joita kohti voi pienin askelin lähteä kulkemaan.

Usein yliarvioimme toisten ihmisten ajatustenlukutaidot. Erityisesti pariterapiassa ihmiset joskus yllättyvät kun huomaavat, ettei kumppanilla ollut aavistustakaan toisen ajatuksista, tarpeista ja uskomuksista. Vasta kun asiat nostetaan keskusteltavaksi, ongelmat muuttuvat käsiteltäviksi.

Kaikki ongelmat eivät välttämättä ratkea, ei edes puhumalla. Siitä huolimatta ihminen ei ole koskaan tyystin ongelmiensa uhri. Aina voi ainakin ajatella ongelmasta ja omasta tilanteestaan toisin. Puhuminen avaa uusia väyliä, joita pitkin ongelmista huolimatta voi oppia luovimaan.

 

Ratkes by Kuplia

 

Se, mitä ei sanoilla tavoita

 

”On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä” lauletaan Egotripin Matkustaja- kappaleessa.

On totta, että joitakin asioita on vaikea, jopa mahdoton tavoittaa sanoilla. Jo ennen kuin opimme puhumaan, teemme tärkeitä elämää koskevia havaintoja, joista muodostuu käsityksiä ja uskomuksia: Onko maailma turvallinen paikka, kelpaanko, olenko rakkauden arvoinen, pidetäänkö minusta huolta? Jos näitä ydinuskomuksia ja käsityksiä uhataan, yksilö saattaa puolustautua raivokkaasti. Tämä alkukantainen tietojärjestelmä saattaa puuttua asioihin aina, kun esiintyy suuri tunteenpurkaus.

Koska näitä ennen kielen kehitystä muodostuneita käsityksiä ja uskomuksia (ns. ontologiset uskomukset), voi olla jopa mahdoton pukea sanoiksi, on niitä joskus myös vaikeaa vain puhumalla muuttaa. Terapiassa niitä on kuitenkin mahdollista tutkia ja purkaa auki puhumalla. Tunteenpurkauksen kohdalla voidaan esim. turvallisesti seurata tunnetta, antaa sen johdattaa syvälle omaan mieleen ja kysyä, mitä se merkitsee.

 

Miksi ratkaisukeskeiseen terapiaan?

 

Ratkaisukeskeisessä terapiassa on tarkoituksena etsiä vastauksia siihen, millainen tapa rakentaa maailmaa sanoin tukee hyvää elämää ja tavoitteiden saavuttamista. Ratkaisukeskeisessä terapiassa painotetaan myönteistä ratkaisupuhetta. Siinä keskitytään ihmisen voimavaroihin, vahvuuksiin ja onnistumisiin. Näin toimimalla luodaan suotuisaa olemisen ja tekemisen vireyttä. Myös ongelmapuheella on oma tärkeä tehtävänsä, mutta liiaksi ongelmiin keskittyvä puhe usein kaventaa ihmisen kykyä nähdä ratkaisuja.

Puhuminen on tärkeää, ja se auttaa. Puhuminen ylläpitää, muokkaa ja muuttaa ihmisen maailmaa ja todellisuutta. Puhu siis! Puhu ystävälle, puolisolle, lapsille, naapurille tai terapeutille. Puhu ja kuuntele!

 

Sittenkin vain otsahiki?

 

Ihmisten toiminta kietoutuu aina monien merkitysmaailmojen ja monien sisäkkäisten tasojen vyyhtiin. Siksi haluan lopuksi todeta, ettei minulla (ehkei kellään) ole varmuutta siitä, miksi höyrysaunova hoitaja puhui asiakkailleen niin kuin puhui. Minun on turha yrittää positioida naista, arvailla hänen tarkoitusperiään. Ties vaikka hän olisi vain puhtaasti ollut huolissaan miesten höyrysaunan hiestyttämiltä otsilta luiskahtavista silmälaseista!

 

 

 

www.kuplia.fi

 

 

Puhuminen auttaa by Kuplia

Lähteet:

 

Berger, P. L. & Luckman, T. 2003. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.

Hanna, F. J. 2009. Vaikeat asiakkaat terapiassa. Miten edistää myönteistä muutosta. Helsinki. Edita Prima oy.

Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. 2016. Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Vastapaino, Tampere.

Larivaara, P. Lindroos, S. ja Heikkilä, T. 2009. Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto.

Merton, R. 1958. Social Theory and Social Structure. American Anthropologist, Book reviews.

White, M. 2016. Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. Kuva ja Mieli oy.

 

Mikä työssäsi on hauskaa ja työtyytyväisyyttä lisäävää?

Mikä työssäsi on hauskaa ja työtyytyväisyyttä lisäävää?

 

Huhtikuun 3. päivä vietetään “Älä mene töihin, jos siellä ei ole hauskaa” -päivää.
Onko sinulla hauskaa töissä, oletko tyytyväinen työssäsi? Suhtaudutko työhösi innolla, kuluuko aika töissä huomaamatta ja oletko suorastaan niin tarmokas, että tartutat työn intoa muihin? Vai tuntuuko työ rasittavalta, odotatko viikonloppua ja lomaa? Pännivätkö työkaverit ja asiakkaat, onko työnkuva yhtä ja samaa rutiinia vai koetko, että haasteet ylittävät toistuvasti kykysi?

 

Työtä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tässä blogissa esitetyillä kysymyksillä on tarkoitus tarkastella työelämää erityisesti voimavaranäkökulmasta. Tämä näkökulma nostaa usein esiin tekijöitä, ehkä aikaisemmin huomaamattomaksi jääneitä onnistumisen kokemuksia tms., jotka esiin tultuaan saattavat lisätä työssä viihtymistä. Kysymysten avulla voit pysähtyä miettimään, mikä työssäsi on hyvää sekä sitä, miten itse voit lisätä omaa työtyytyväisyyttäsi. Usein käy niin, että sitä löydetään, mitä kysytään!

 

 

Vaikka työ voi ajoittain tuntua kuormittavalta ja raskaalta, tutkimusten mukaan työ vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen usein suotuisasti. Työ tarjoaa mm. mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhteisen tavoitteen jakamiseen, sosiaalisen identiteetin luomiseen ja säännölliseen aktiviteettiin. Työ siis luo usein tyytyväisyyttä.

Työ on siis monessa mielessä tärkeää. Kun työssä viihdytään, siihen usein myös sitoudutaan. Ihminen, joka on sitoutunut työhönsä kokee usein pystyvänsä oikeasti muutamaan maailmaa ja vaikuttamaan asioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Työ koetaan merkitykselliseksi. Työhönsä sitoutunut ihminen ponnistelee työn eteen tarmokkaasti ja kokee työvaikeudet haasteina. Hänellä on halua oppia työssä lisää ja hänen työhön liittyvät ajatuksensa ja uskomuksensa ovat pääosin positiivisia.

 

1. Mitkä asiat tuntuvat työssäsi mukavilta, aiheuttavatko ne työn imua?

 

Evoluution ja eloonjäämisen kannalta on ollut mielekästä, että ihminen on lajina reagoinut herkästi vaaraan. Kiinnitämme edelleen huomiomme erityisesti kaikkeen siihen, mikä on uhkaavaa tai negatiivista. Varjopuolena tästä on se, että saatamme osittain huomaamattammekin kiinnittää huomiomme vain työn negatiivisiin puoliin- jopa suurennella niitä. Kun huomion kääntää tietoisesti asioihin, jotka ovat hyvin, joiden toivoisi kenties jatkuvan ja jopa lisääntyvän, saattaa työtä kohtaan liittyvät ajatukset, uskomukset ja tunteet muuttua.

Mikä työpaikallasi on siis hyvää? Voit kysyä itseltäsi, koetko edes jonkinlaista mielihyvää ja täyttymystä päivän aikana, koetko työsi edes ajoittain mielekkääksi. Esiintyykö työviikon aikana ajanjaksoja, jolloin suorastaan antaudut työnimuuun; unohdat ajan ja paikan ja keskityt herpaantumatta työtehtäviisi? Entä sisältääkö työsi mukavia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa tai onko sinun mahdollista viettää ajoittain pieni oma hiljainen hetki?

 

Tyon palkitsevuus by Kuplia

 

2. Millainen työstäsi saatu korvaus kannustaa sinua eniten?

 

Olen työskennellyt vuosia erityisopettajana yläkoulussa ja kokenut, ettei rahallinen korvaus ole riittävä suhteutettuna koulutustaustaani ja siihen, kuinka haastavaa työ ajoittain on. Syyt työssä jaksamiseen ja tyytyväisyyteen ovatkin löytyneet muualta. Rahalla ei voi korvata sitä, kun näkee oppilaan onnistuvan ja opinsolmujen avautuvan. Optiot olisivat varmasti mukavia, mutta paljon mieltä lämmittävät oppilaalta saatu aamuhalaus, jaetut hetket metsäretkellä ja syvä onnen tunne kun huomaa, että nuoren siivet kantavat.

Korvaus työstä määritellään usein palkkana, mutta kaikille ihmisille palkan määrä ei ole työssä viihtymistä selittävä tekijä. Joidenkin tutkijoiden mukaan rahapalkka onkin joillekin ihmisille ns. hygieniatekijä. Jos sitä saa riittävästi, muut tekijät määrittävät henkilön työmotivaation.

Minulle palkitsevaa oli työhön liittyvä syvä merkityksellisyyden kokemus, toisille se voi olla esim. arvostuksen saaminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen ja uramahdollisuudet. Ponnisteluista on kuitenkin saatava riittävä korvaus tavalla tai toisella. Epäsuhta ja epäoikeudenmukaisuus ponnistelun ja palkitsevuuden välillä laskevat työtyytyväisyyttä merkitsevästi.

 

3. Onko työsi vaihtelevaa, vaativaa ja valinnanvapauden mahdollistavaa?

 

Sen lisäksi, että työn mielekkyys ja työstä saatu korvaus lisäävät työtyytyväisyyttä, siihen vaikuttaa myös mahdollisuus varioida eri taitojen käyttöä työtehtävissä. Onko työsi vaihtelevaa työtehtävien, vaativuuden, ympäristön tai vaikkapa tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta? Tuovatko työpäivään vaihtelua esim. työmatkat tai uusien asioiden oppiminen?

Liian löysä ja helppo työ kuormittaa! Ei siis olekaan niin, että mitä vähemmän vaaditaan, sen parempi. Työn vähäinen vaativuus saattaa laskea työssä viihtymistä ja toisaalta jos vaatimukset ylittävät toistuvasti voimavarat, yksilö saattaa kokea työstressiä.

Rajaa liian löysän ja liian vaativan työn välille voi olla vaikea vetää, mutta työn vaativuutta voi tarkastella parista eri näkökulmasta. Ovatko esim. työsi haasteet pääasiassa määrällisiä (työtahti ja työmäärä) vai enemmänkin laadullisia (fyysisiä, emotionaalisia ja kognitiivisia)? Jatkuva uuden oppiminen ja ajan hermolla ratsastaminen saattavat olla toiselle uhka, toiselle haaste. Mobiilityö, toimimattomat koneet ja sovellukset riepovat monen työtekijän mieltä. Osa vaatimuksista on akuutteja, osa kroonisia. Miten työpäivää voisi jaksottaa sillä tavalla, että työtehtävät tulisi asetettua kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen?

Työtyytyväisyyttä lisää myös mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja ajankäyttöön. Oletko itse sidottu työssäsi muiden päättämään aikaan, paikkaan ja työtahtiin, vai onko vallassasi vaikuttaa näihin?

 

Tyosta saatu palaute on tarkeaa by Kuplia

 

4. Ketkä kannustavat sinua ja antavat sinulle palautetta?

 

Työyhteisön vuorovaikutussuhteilla on suuri merkitys työssä viihtymisen kannalta.
Työtyytyväisyyteen vaikuttaa merkitsevästi organisaation tapa johtaa. Esimieheltä saatu palaute, sosiaalinen tuki ja ansionjako ovat tärkeitä. Sen sijaan tempoilevan, ns. top down- johtamistavan on todettu olevan uhka niin työtyytyväisyydelle kuin yksilöiden terveydellekin. Ennakoimattomuus ja jatkuva valppaana olo heikentävät merkitsevästi työtyytyväisyyttä ja huonot psykososiaaliset työolot saattavat jopa aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja häiriöitä mielenterveydessä.

Jos työskentelet ympäristössä, jossa et saa palautetta lainkaan, on tärkeää oppia itse näkemään omat edistymisen askeleet ja kehittymistarpeet. Opettajavuosinani koin joskus jääväni yksin oppilaiden kanssa, vaikka olinkin jatkuvassa hektisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Harvoin joku eksyi luokkaan tarkastelemaan työni laatua, palautetta tuli lähinnä nuorilta itseltään, usein suoraa ja hurjaa! Mikäli en olisi oppinut tarkkailemaan pieniä edistymisen merkkejä niin itsessäni kuin oppilaissakin, olisin saattanut uupua. Vauhdikkaat päivät saattavat näyttää päällisin puolin kaoottisilta, mutta kun tilanteita oppi tarkastelemaan tarkemmin saattoi huomata, että suurin osa kuitenkin meni ok. Lauri oppi verbien aikamuodot ja haasteista huolimatta Emilia otti kirjat esille. On tärkeää oppia vaihtamaan näkökulmaa; etsimällä etsiä pieniä edistymisen merkkejä, huomata asioita, joista suoriutui riittävän hyvin ja kenties nostaa päivän päätteeksi peilikuvalle peukkua.

 

Tyosta palautuminen by Kuplia

 

5. Miten palaudut työpäivän jälkeen?

 

Kunakin päivänä kohtaat työpäivän niillä voimavaroilla, joita sinulla on käytössäsi sinä päivänä. Työpäivä aiheuttaa erilaisia kuormitusreaktioita, jotka puolestaan aiheuttavat niin fyysisiä reaktioita (esim. verenpaineen nousua) kuin subjektiivisia kokemuksiakin (esim. stressiä). Jotta pystyt kohtaamaan seuraavan päivän haasteet, on tärkeää toipua edellisen työpäivän rasituksesta. Työkuorma on usein kumuloituvaa, se kasaantuu. Jos työkuorma on suuri, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa, aloitat päivän alikuntoisena. Tarvitaan siis lisäponnistusta. Työkuorma kasvaa entisestään. Jos sen sijaan toivut riittävästi edellisen työpäivän kuormituksesta, stressitasot palautuvat lähtötasolle ja voimavarat riittävät seuraavan työpäivän haasteisiin.

Loma Barcelonassa on takuulla ihana, puolen vuoden sapattivapaa upeaa! Mutta irtiottoja ja pitkiä lomia tärkeämpää työhyvinvoinnin näkökulmasta ovat päivittäiset palautumisen hetket. Loman jälkeen tilanne kun saattaa palata samalle kuormittavalle tasolle pian työhön palaamisen jälkeen.

Eri ihmisille riittävä palautuminen tarkoittaa eri asioita. Kirjan lukeminen, koiran rapsuttaminen, liikunta, lasten kanssa touhuaminen ja mielitietyn halaaminen -kaikki toimivia palautumisen keinoja. Tärkeää on myös sovittaa perhe- ja työelämä yhteen siten, ettei jatkuvasti koe riittämättömyyttä sekä ammattiroolissa että vanhempana. Hyvin nukuttu yö on erityisen tärkeää palautumisen kannalta ja merkki siitä, että palautumista tapahtuu.

 

6. Mitä tuot mukanasi työpaikalle kun astut ovesta sisään?

 

Työhön viihtymiseen ja siihen sitoutumiseen vaikuttavat työpaikkaan liittyvien tekijöiden lisäksi yksilön omat ominaisuudet. Miten työkaverisi kuvailisivat sinua silloin, kun olet parhaimmillasi? Entä silloin, kun voimavarasi ovat heikoimmat?

Työhön sitoutuneen yksilön ominaisuuksia on tutkittu ja mm. seuraavat luonteenpiirteet ovat heille yhteisiä: tunnetilojen tasapainoisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, usko omaan kykyyn toimia ja suoriutua eri tilanteista (ns. minäpystyvyys), optimistisuus ja proaktiivisuus, eli aloitteellisesti ja aktiivisesti toimiminen.

Vaikka osa edellä mainituista luonteenpiirteistä ovat ehkä toiselle yksilölle luontevampia kuin toiselle, uskon, että näitä kaikkia taitoja voi oppia ja niissä voi kehittyä. Siksi onkin tärkeää pohtia, mitä itse voisi tehdä ja toimia, jotta kaikki viihtyisivät työssä paremmin.

 

Minä menen huomenna ilolla töihin, mutta en kouluun. Vaikka erityisopettajan työ on monessa mielessä hauskaa, suorastaan ratkiriemukasta, siitä huolimatta luovuin opettajan virasta. Tämä johtunee suureksi osaksi siitä, että työhön sitoutumiseen kuuluu usein myös halu oppia uutta sekä halu uudistua. Minulla halu ymmärtää ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja positiivista pedagogiikkaa johtivat siihen, että suoritin ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnot ja vaihdoin alaa. Minä avaan huomenna siis vastaanottoni oven, ja vaikka työ ratkaisukeskeisenä terapeuttina ei välttämättä ole samalla tavalla hauskaa kuin erityisopettajan työ; kukaan ei tunge kolikoita sieraimiin, tuskin edes liimaa Erikeeperillä hiuksiaan iki-irokeesiin, niin silti työ terapeuttina sisältää oikeastaan lähes kaikkia edellä mainittuja työtyytyväisyyttä lisääviä ja ylläpitäviä tekijöitä. Jos et usko, tai jos haluat kuulla asiasta lisää, tule ja jaa työpäivää kanssani!

 

Mikä saa sinut menemään töihin huomenna?

 

www.kuplia.fi

 

Lisää tyossajaksamista

 

LÄHTEET:

 

Aro, A., Feldt, T. & Ruohomäki, V. (toim.) (2007). TOP 1: Puheenvuoroja työ- ja organisaatiopsykologiasta. Helsinki: Edita.

Bakker, A.B., Demerouti, E., Oerlemans, W., & Sonnentag, S. (2013).Workaholism and daily recovery: A day reconstruction study of leisure activities. Journal of Organizational Behavior, 34, 87–107.

Bakker, A.B., Demerouti, E., & Sanz-Vergel, A.I. (2014). Burnout and work engagement: The JD-R approach. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 1, 389–411.

Mäkikangas, A. (2013). Jokainen voi vaikuttaa työhyvinvointiinsa. www.aka.fi/fi/tietysti/kulttuuri-ja…/jokainen-meista-voi-vaikuttaa-tyohyvinvointiinsa/

Peeters, M. C. W., De Jong, J. & Taris, T. W. (toim.) (2014). An introduction to contemporary work psychology. Chichester: Wiley-Blackwell.
.

Kun nuori jää pois koulusta

Kun nuori jää pois koulusta

 

 

Koulusta poisjääminen alkaa usein pikkuhiljaa, ketjureaktion lailla: Kouluun meneminen jännittää, poissaolot alkavat, kaveripiiri harvenee, eristäytyminen lisääntyy ja kynnys kouluun palaamiseen kasvaa. Syyt kotiin jäämisen taustalla ovat moninaisia. Kokemukseni mukaan ne liittyvät surullisen usein kiusatuksi tulemisen kokemuksiin, joko menneisiin tai tuoreisiin.

Ei minulla, niin kuin ei kellään muullakaan, ole yksiselitteistä ratkaisua siihen, miten nuorta tuetaan parhaiten. Syyt ja sen myötä ratkaisut ovat yksilöllisiä. Ajatukseni pohjautuvat siihen tietoon ja kokemuksiin, joita olen kartuttanut työskenneltyäni parikymmentä vuotta yläkoulussa erityisluokanopettajana ja nykyisin ratkaisukeskeisenä terapeuttina Kuplia-nimisessä yrityksessäni.

 

Nuoren ja perheen voimavarat esiin

 

Kun nuori oireilee, on tukea saatava nopeasti, monipuolisesti ja täsmäluontoisesti. On tärkeää, että nuorta ja hänen perhettään kuunnellaan ja heidän kykyynsä ratkaista ongelma luotetaan. Tavoitteena on palauttaa asiantuntijuus omasta elämästään takaisin perheelle ja nuorelle itselleen, auttaa heitä itse löytämään omat ratkaisunsa. Usein positiiviset muutokset ovatkin pysyvämpiä, mikäli yksilö kokee itse keksineensä ja kehittäneensä ne.

Ongelmien jatkuva läsnäolo saattaa saada niin nuoren kuin perheenkin suhtautumaan ongelmakeskeisesti niin itseensä kuin tilanteeseensa. ”Ongelmanuori” ja ”huonot vanhemmat”. Silloin helposti unohtuu, että ongelma on ongelma, ei ihminen itse. Tällainen ongelmakeskeinen näkökulma rajoittaa ratkaisumahdollisuuksia. Kun ongelmakeskeisyys vaihdetaan ratkaisukeskeisyyteen, näkökulmat alkavat avartua. Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että ongelmien sijaan keskitytään ratkaisuihin. Pohditaan, miten tästä hetkestä eteenpäin voisi toimia joko toisella tapaa tai jatketaan niitä käytäntöjä, jotka ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Keskitytään siis ennemminkin siihen, mitä halutaan lisää kuin siihen, mitä halutaan poistaa. Yhteistyössä korostetaan yksilön voimavaroja ja otetaan tarkastelun kohteeksi nuoren ja koko perheen aikaisempien elämänvaiheiden selviämistä tukeneet rakenteet, onnistumiset ja suojaavat tekijät.

 

 

 

 

Tukea oppimisen haasteisiin

 

Pelkkä ongelmien käsittely ei riitä, sillä jos koulu ei pysty järjestämään riittävää lisäopetusta, tunne jälkeen jäämisestä saattaa kasvaa liian suureksi. Silloin luovuttamisen ajatukset valtaavat helposti nuoren mielen. ”Miksi yrittää, en kuitenkaan saa enää muita kiinni.”

Erityisen tehokasta työskentely on kokemukseni mukaan silloin, kun yhdistetään sekä pedagoginen että psykososiaalinen tuki. Toisin sanoen samalla tapaamiskerralla käsitellään sekä mieltä painavia asioita että opiskellaan niitä sisältöjä, joissa nuori tarvitsee tukea.

Tapaamisissa voidaan nuoren kanssa pohtia opiskelun painopisteitä: Mihin voimat juuri nyt riittävät, mitkä taidot ovat jatkon kannalta tärkeimpiä jne. Opinnoissa painotetaan niitä sisältöjä, joita nuori kokee tarvitsevansa pärjätäkseen niin jatko-opinnoissa kuin elämässä yleensäkin. On myös tärkeää kartoittaa, onko pohjatiedoissa niin suuria aukkoja, että ne on täytettävä ennen kuin yritetään omaksua uutta tietoa. Usein heikkoihin pohjatietoihin ja -taitoihin ovat syynä puutteelliset opiskelutaidot. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomio myös erilaisiin opiskelustrategioihin ja vahvistaa niitä.

Selkeät, rajatut ja tarpeen mukaan pilkotut osatavoitteet ja askeleittain eteneminen auttavat nuorta hahmottamaan etenemistään ja positiivista kehitystään. Todistuksen vaatimuksia ei pyritä täyttämään ”armovitosilla”, vaan asetetaan tavoitteita, jotka ovat nuorelle merkityksellisiä. Saavutuksia ja tähtihetkiä ei kalastella liikaa vaatimustasoa laskemalla, vaan pyrkimyksenä on kurkottaa kohti oman osaamisen ylärajoja.

On tärkeää, että nuori saa itse osallistua päätösten tekemiseen. Olenkin huomannut, että kun nuori saa vastaanotollani itse päättää tapaamisen tavoitteen, yhteistyön luonne muuttuu. Opiskeluun tulee uudenlaista mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä, kun nuori itse päättää, perehdytäänkö polynomeihin vai mietitäänkö niitä keinoja, joilla esim. aamulla ovesta ulos lähteminen onnistuu. Tämä mielekkyyden lisääntyminen on erityisen tärkeää: Oppilaiden, jotka kokevat koulunkäyntinsä merkitykselliseksi, on todettu olevan sitoutuneempia oppimiseen ja innostuneempia tulevista urasuunnitelmista. Innostuminen ja muut myönteiset tunteet edistävät koulumenestystä ja onnistumiset vahvistavat nuoren luottamusta siihen, että tulevaisuudessakin on mahdollista onnistua.

 

 

Kuplia tarjoaa tukea vanhemmille

 

Myös vanhemmat tarvitsevat tukea

 

 Nuoren jääminen pois koulusta aiheuttaa vanhemmille usein suurta huolta ja stressiä. Siksi nuoren jäädessä kotiin koko perhe saattaa tarvita apua. Murrosikäisten vanhemmat jäävät kuitenkin usein yksin haasteiden kanssa, sillä murrosikäisten vanhemmilla on usein vähemmän kohtaamisen paikkoja ja vertaistuen mahdollisuuksia kuin alakouluikäisten vanhemmilla.

Kokemukseni mukaan nuoret perheineen hyötyvät siitä, että heille tarjotaan sellaista keskustelutukea, jossa tarjotaan kenties uusia näkökulmia ja ajatusmalleja, mutta ei suoria ohjeita. Mielestäni ei ole hyödyllistä tyrkyttää ”asiantuntijan” tarjoamaa mallia hyvästä elämästä, kenelläpä sellaista loppujen lopuksi olisikaan. Keskustelujen pohjalta vanhemmat voivat itse päättää, miten haluavat edetä ja sovittaa ideat osaksi omaa elämäänsä. Tavoitteena on auttaa perhettä muuttamaan vuorovaikutustilanteita intensiivisen nuoren kanssa, rakentaa parempaa suhdetta nuoreen.

Vanhempien lisäksi yhteistyöhön voidaan kutsua myös muita nuorelle ja perheelle tärkeitä ihmisiä. Yllättävää tukea ja apua voi saada isovanhemmilta, sukulaisilta tai vaikka naapurilta. Ei sovi myöskään unohtaa perheen lemmikkejä. Ne ovat tervetulleita vastaanotolleni mukaan. Tapaamisessa on usein ihan omanlaista lämpöä, kun mukana on karvainen kanssakulkija.

 

Kuplian vastaanotolle saa ottaa koiran mukaan

 

Tee sitä mikä toimii

 

Kotiin jäävä nuori saattaa olla vetäytyvä ja kieltäytyä avusta. Masentunut kokee usein, ettei mitään ole tehtävissä. Opinnoissaan pahasti jälkeen jäänyt, ettei kannata yrittää, kun muita ei kuitenkaan saa enää kiinni. Luovuttamisen ajatukset ovatkin normaaleja kotiin jäävän teinin mielessä. Ja tottahan se on; kaikkia ihmisen elämään liittyviä ongelmia ei pysty ratkaisemaan tai poistamaan. Mutta ihminen ei ole koskaan tyystin ulkoisten tai sisäisten olosuhteiden vanki. Aina voi ajatella toisin, aina voi toimia toisin. Vaikka ongelmia ei välttämättä voi ratkaista, niiden lomassa voi oppia luovimaan!

Oli tilanne mikä tahansa, nuorta ei saa jättää yksin. Toivosta ei saa luopua, eikä apua saa lakata hakemasta, vaikka nuori siitä kieltäytyisikin. Jos jokin tukimuoto ei toimi, on kokeiltava jotakin toista. Luoviminen tarkoittaa sitä, että tehdään sitä, mikä toimii. Ei jatketa liian pitkään asioita, jotka eivät toimi.

Kotiin jäävää nuori tarvitsee täsmäluontoista apua, jossa sekä pedagoginen että psykososiaalinen tuki yhdistyvät. Oppimista ja psyykkistä hyvinvointia kun on vaikea erottaa toisistaan. Opinnoissa pärjääminen on usein yhteydessä positiivisiin tunteisiin, ihmissuhteisiin, sitoutumiseen, merkityksellisyyden kokemuksiin ja vahvuuksien hyödyntämiseen. Näitä kaikkia taitoja on mahdollista oppia! Niiden avulla on tarkoitus auttaa nuorta tulemaan tietoiseksi omista kyvyistään ja auttaa häntä löytämään käytännönläheisiä välineitä omaan elämäänsä. Tavoitteena on se, että nuori pystyy tuen avulla palaamaan kokonaan takaisin kouluun tai ainakin säilyttämään tunteen siitä, että kuuluu johonkin ryhmään. On tärkeä ja on näkyvä. Eteneminen tapahtuu pienin askelin, ratkaisuihin keskittyen ja tulevaisuuteen suuntautuen. Pahoinvoinnin sijaan keskitytään nuoren ja perheen vahvuuksiin ja voimavaroihin. Sillä se, mihin keskitymme, vahvistuu!

 

www.kuplia.fi

 

 

Kuplia-tukea nuorelle