Kuuntele podcast Youtubessa >

Huhtikuun 3. päivä vietetään “Älä mene töihin, jos siellä ei ole hauskaa” -päivää.
Onko sinulla hauskaa töissä, oletko tyytyväinen työssäsi? Suhtaudutko työhösi innolla, kuluuko aika töissä huomaamatta ja oletko suorastaan niin tarmokas, että tartutat työn intoa muihin? Vai tuntuuko työ rasittavalta, odotatko viikonloppua ja lomaa? Pännivätkö työkaverit ja asiakkaat, onko työnkuva yhtä ja samaa rutiinia vai koetko, että haasteet ylittävät toistuvasti kykysi?
Työtä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tässä blogissa esitetyillä kysymyksillä on tarkoitus tarkastella työelämää erityisesti voimavaranäkökulmasta. Tämä näkökulma nostaa usein esiin tekijöitä, ehkä aikaisemmin huomaamattomaksi jääneitä onnistumisen kokemuksia tms., jotka esiin tultuaan saattavat lisätä työssä viihtymistä. Kysymysten avulla voit pysähtyä miettimään, mikä työssäsi on hyvää sekä sitä, miten itse voit lisätä omaa työtyytyväisyyttäsi. Usein käy niin, että sitä löydetään, mitä kysytään!

 

Vaikka työ voi ajoittain tuntua kuormittavalta ja raskaalta, tutkimusten mukaan työ vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen usein suotuisasti. Työ tarjoaa mm. mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, yhteisen tavoitteen jakamiseen, sosiaalisen identiteetin luomiseen ja säännölliseen aktiviteettiin. Työ siis luo usein tyytyväisyyttä.

Työ on siis monessa mielessä tärkeää. Kun työssä viihdytään, siihen usein myös sitoudutaan. Ihminen, joka on sitoutunut työhönsä kokee usein pystyvänsä oikeasti muutamaan maailmaa ja vaikuttamaan asioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Työ koetaan merkitykselliseksi. Työhönsä sitoutunut ihminen ponnistelee työn eteen tarmokkaasti ja kokee työvaikeudet haasteina. Hänellä on halua oppia työssä lisää ja hänen työhön liittyvät ajatuksensa ja uskomuksensa ovat pääosin positiivisia.

 

1. Mitkä asiat tuntuvat työssäsi mukavilta, aiheuttavatko ne työn imua?

 

Evoluution ja eloonjäämisen kannalta on ollut mielekästä, että ihminen on lajina reagoinut herkästi vaaraan. Kiinnitämme edelleen huomiomme erityisesti kaikkeen siihen, mikä on uhkaavaa tai negatiivista. Varjopuolena tästä on se, että saatamme osittain huomaamattammekin kiinnittää huomiomme vain työn negatiivisiin puoliin- jopa suurennella niitä. Kun huomion kääntää tietoisesti asioihin, jotka ovat hyvin, joiden toivoisi kenties jatkuvan ja jopa lisääntyvän, saattaa työtä kohtaan liittyvät ajatukset, uskomukset ja tunteet muuttua.

Mikä työpaikallasi on siis hyvää? Voit kysyä itseltäsi, koetko edes jonkinlaista mielihyvää ja täyttymystä päivän aikana, koetko työsi edes ajoittain mielekkääksi. Esiintyykö työviikon aikana ajanjaksoja, jolloin suorastaan antaudut työnimuuun; unohdat ajan ja paikan ja keskityt herpaantumatta työtehtäviisi? Entä sisältääkö työsi mukavia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa tai onko sinun mahdollista viettää ajoittain pieni oma hiljainen hetki?

 

Mikä kannustaa sinua?

 

2. Millainen työstäsi saatu korvaus kannustaa sinua eniten?

 

Olen työskennellyt vuosia erityisopettajana yläkoulussa ja kokenut, ettei rahallinen korvaus ole riittävä suhteutettuna koulutustaustaani ja siihen, kuinka haastavaa työ ajoittain on. Syyt työssä jaksamiseen ja tyytyväisyyteen ovatkin löytyneet muualta. Rahalla ei voi korvata sitä, kun näkee oppilaan onnistuvan ja opinsolmujen avautuvan. Optiot olisivat varmasti mukavia, mutta paljon mieltä lämmittävät oppilaalta saatu aamuhalaus, jaetut hetket metsäretkellä ja syvä onnen tunne kun huomaa, että nuoren siivet kantavat.

Korvaus työstä määritellään usein palkkana, mutta kaikille ihmisille palkan määrä ei ole työssä viihtymistä selittävä tekijä. Joidenkin tutkijoiden mukaan rahapalkka onkin joillekin ihmisille ns. hygieniatekijä. Jos sitä saa riittävästi, muut tekijät määrittävät henkilön työmotivaation.

Minulle palkitsevaa oli työhön liittyvä syvä merkityksellisyyden kokemus, toisille se voi olla esim. arvostuksen saaminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen ja uramahdollisuudet. Ponnisteluista on kuitenkin saatava riittävä korvaus tavalla tai toisella. Epäsuhta ja epäoikeudenmukaisuus ponnistelun ja palkitsevuuden välillä laskevat työtyytyväisyyttä merkitsevästi.

 

3. Onko työsi vaihtelevaa, vaativaa ja valinnanvapauden  mahdollistavaa?

 

Sen lisäksi, että työn mielekkyys ja työstä saatu korvaus lisäävät työtyytyväisyyttä, siihen vaikuttaa myös mahdollisuus varioida eri taitojen käyttöä työtehtävissä. Onko työsi vaihtelevaa työtehtävien, vaativuuden, ympäristön tai vaikkapa tiedollisten ja taidollisten vaatimusten osalta? Tuovatko työpäivään vaihtelua esim. työmatkat tai uusien asioiden oppiminen?

Liian löysä ja helppo työ kuormittaa! Ei siis olekaan niin, että mitä vähemmän vaaditaan, sen parempi. Työn vähäinen vaativuus saattaa laskea työssä viihtymistä ja toisaalta jos vaatimukset ylittävät toistuvasti voimavarat, yksilö saattaa kokea työstressiä.

Rajaa liian löysän ja liian vaativan työn välille voi olla vaikea vetää, mutta työn vaativuutta voi tarkastella parista eri näkökulmasta. Ovatko esim. työsi haasteet pääasiassa määrällisiä (työtahti ja työmäärä) vai enemmänkin laadullisia (fyysisiä, emotionaalisia ja kognitiivisia)? Jatkuva uuden oppiminen ja ajan hermolla ratsastaminen saattavat olla toiselle uhka, toiselle haaste. Mobiilityö, toimimattomat koneet ja sovellukset riepovat monen työtekijän mieltä. Osa vaatimuksista on akuutteja, osa kroonisia. Miten työpäivää voisi jaksottaa sillä tavalla, että työtehtävät tulisi asetettua kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen?

Työtyytyväisyyttä lisää myös mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja ajankäyttöön. Oletko itse sidottu työssäsi muiden päättämään aikaan, paikkaan ja työtahtiin, vai onko vallassasi vaikuttaa näihin?

 

Tyosta saatu palaute on tarkeaa by Kuplia

 

4. Ketkä kannustavat sinua ja antavat sinulle palautetta?

 

Työyhteisön vuorovaikutussuhteilla on suuri merkitys työssä viihtymisen kannalta.
Työtyytyväisyyteen vaikuttaa merkitsevästi organisaation tapa johtaa. Esimieheltä saatu palaute, sosiaalinen tuki ja ansionjako ovat tärkeitä. Sen sijaan tempoilevan, ns. top down- johtamistavan on todettu olevan uhka niin työtyytyväisyydelle kuin yksilöiden terveydellekin. Ennakoimattomuus ja jatkuva valppaana olo heikentävät merkitsevästi työtyytyväisyyttä ja huonot psykososiaaliset työolot saattavat jopa aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja häiriöitä mielenterveydessä.

Jos työskentelet ympäristössä, jossa et saa palautetta lainkaan, on tärkeää oppia itse näkemään omat edistymisen askeleet ja kehittymistarpeet. Opettajavuosinani koin joskus jääväni yksin oppilaiden kanssa, vaikka olinkin jatkuvassa hektisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Harvoin joku eksyi luokkaan tarkastelemaan työni laatua, palautetta tuli lähinnä nuorilta itseltään, usein suoraa ja hurjaa! Mikäli en olisi oppinut tarkkailemaan pieniä edistymisen merkkejä niin itsessäni kuin oppilaissakin, olisin saattanut uupua. Vauhdikkaat päivät saattavat näyttää päällisin puolin kaoottisilta, mutta kun tilanteita oppi tarkastelemaan tarkemmin saattoi huomata, että suurin osa kuitenkin meni ok. Lauri oppi verbien aikamuodot ja haasteista huolimatta Emilia otti kirjat esille. On tärkeää oppia vaihtamaan näkökulmaa; etsimällä etsiä pieniä edistymisen merkkejä, huomata asioita, joista suoriutui riittävän hyvin ja kenties nostaa päivän päätteeksi peilikuvalle peukkua.

 

Tyosta palautuminen by Kuplia

 

5. Miten palaudut työpäivän jälkeen?

 

Kunakin päivänä kohtaat työpäivän niillä voimavaroilla, joita sinulla on käytössäsi sinä päivänä. Työpäivä aiheuttaa erilaisia kuormitusreaktioita, jotka puolestaan aiheuttavat niin fyysisiä reaktioita (esim. verenpaineen nousua) kuin subjektiivisia kokemuksiakin (esim. stressiä). Jotta pystyt kohtaamaan seuraavan päivän haasteet, on tärkeää toipua edellisen työpäivän rasituksesta. Työkuorma on usein kumuloituvaa, se kasaantuu. Jos työkuorma on suuri, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa, aloitat päivän alikuntoisena. Tarvitaan siis lisäponnistusta. Työkuorma kasvaa entisestään. Jos sen sijaan toivut riittävästi edellisen työpäivän kuormituksesta, stressitasot palautuvat lähtötasolle ja voimavarat riittävät seuraavan työpäivän haasteisiin.

Loma Barcelonassa on takuulla ihana, puolen vuoden sapattivapaa upeaa! Mutta irtiottoja ja pitkiä lomia tärkeämpää työhyvinvoinnin näkökulmasta ovat päivittäiset palautumisen hetket. Loman jälkeen tilanne kun saattaa palata samalle kuormittavalle tasolle pian työhön palaamisen jälkeen.

Eri ihmisille riittävä palautuminen tarkoittaa eri asioita. Kirjan lukeminen, koiran rapsuttaminen, liikunta, lasten kanssa touhuaminen ja mielitietyn halaaminen -kaikki toimivia palautumisen keinoja. Tärkeää on myös sovittaa perhe- ja työelämä yhteen siten, ettei jatkuvasti koe riittämättömyyttä sekä ammattiroolissa että vanhempana. Hyvin nukuttu yö on erityisen tärkeää palautumisen kannalta ja merkki siitä, että palautumista tapahtuu.

 

6. Mitä tuot mukanasi työpaikalle kun astut ovesta sisään?

 

Työhön viihtymiseen ja siihen sitoutumiseen vaikuttavat työpaikkaan liittyvien tekijöiden lisäksi yksilön omat ominaisuudet. Miten työkaverisi kuvailisivat sinua silloin, kun olet parhaimmillasi? Entä silloin, kun voimavarasi ovat heikoimmat?

Työhön sitoutuneen yksilön ominaisuuksia on tutkittu ja mm. seuraavat luonteenpiirteet ovat heille yhteisiä: tunnetilojen tasapainoisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, usko omaan kykyyn toimia ja suoriutua eri tilanteista (ns. minäpystyvyys), optimistisuus ja proaktiivisuus, eli aloitteellisesti ja aktiivisesti toimiminen.

Vaikka osa edellä mainituista luonteenpiirteistä ovat ehkä toiselle yksilölle luontevampia kuin toiselle, uskon, että näitä kaikkia taitoja voi oppia ja niissä voi kehittyä. Siksi onkin tärkeää pohtia, mitä itse voisi tehdä ja toimia, jotta kaikki viihtyisivät työssä paremmin.

Minä menen huomenna ilolla töihin, mutta en kouluun. Vaikka erityisopettajan työ on monessa mielessä hauskaa, suorastaan ratkiriemukasta, siitä huolimatta luovuin opettajan virasta. Tämä johtunee suureksi osaksi siitä, että työhön sitoutumiseen kuuluu usein myös halu oppia uutta sekä halu uudistua. Minulla halu ymmärtää ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja positiivista pedagogiikkaa johtivat siihen, että suoritin ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnot ja vaihdoin alaa. Minä avaan huomenna siis vastaanottoni oven, ja vaikka työ ratkaisukeskeisenä terapeuttina ei välttämättä ole samalla tavalla hauskaa kuin erityisopettajan työ; kukaan ei tunge kolikoita sieraimiin, tuskin edes liimaa Erikeeperillä hiuksiaan iki-irokeesiin, niin silti työ terapeuttina sisältää oikeastaan lähes kaikkia edellä mainittuja työtyytyväisyyttä lisääviä ja ylläpitäviä tekijöitä. Jos et usko, tai jos haluat kuulla asiasta lisää, tule ja jaa työpäivää kanssani!

Mikä saa sinut menemään töihin huomenna?
www.kuplia.fi

 

 

 

LÄHTEET:

Aro, A., Feldt, T. & Ruohomäki, V. (toim.) (2007). TOP 1: Puheenvuoroja työ- ja organisaatiopsykologiasta. Helsinki: Edita.

Bakker, A.B., Demerouti, E., Oerlemans, W., & Sonnentag, S. (2013).Workaholism and daily recovery: A day reconstruction study of leisure activities. Journal of Organizational Behavior, 34, 87–107.

Bakker, A.B., Demerouti, E., & Sanz-Vergel, A.I. (2014). Burnout and work engagement: The JD-R approach. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 1, 389–411.

Mäkikangas, A. (2013). Jokainen voi vaikuttaa työhyvinvointiinsa. www.aka.fi/fi/tietysti/kulttuuri-ja…/jokainen-meista-voi-vaikuttaa-tyohyvinvointiinsa/

Peeters, M. C. W., De Jong, J. & Taris, T. W. (toim.) (2014). An introduction to contemporary work psychology. Chichester: Wiley-Blackwell.
.

 

Artikkeli on myös kuunneltavissa podcastina Youtubessa:

Share This